Ajattelin aloittaa blogisarjan inspiraatiosta, mitä se on ja mistä sen voi löytää. Koska niin monet taiteilijat (itseni mukaan lukien) ammentavat inspiraatiota luonnosta, sen kauneudesta, muodoista, väreistä ja monimuotoisuudesta, päätin aloittaa sarjan kirjoittamisen siitä. Luonto on minulle ehdottomasti tärkein inspiraation ja kuva-aiheiden lähde ja voisin puhua siitä loputtomiin. Ensimmäisessä osassa keskityn siis luontoon ja erityisesti siihen, miten tallennan luonnosta kumpuavat ideat.
Kerrytä oma inspiraatiopankkisi – vinkkejä ideoiden ja mallien keräämiseen luonnosta
Kevät on lempi vuodenaikaani. On aina yhtä maagista seurata, kun luonto puskee pimeyden uumenista uusia versoja kohti lisääntyvää valoa. Myös ideat uusiin maalauksiin alkaa versoamaan runsaammin jostain alitajunnan kätköistä. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten kun ideoita alkaa puskemaan kuin kasveja mullasta, se aika kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Itse käytän muutamaa eri tapaa luonnosta nousevien ideoiden tallentamiseen. Usko pois, vaikka löydät kuvan lähes mistä tahansa asiasta ihan vaan hakemalla sitä Googlen kuvahaulla, luovuus lähtee ihan eri tavalla liikkeelle, kun sitä ammentaa suoraan sen alkulähteeltä, eli luonnosta. Googlen kuvahaku on tosin oikein toimiva ja hyvä lisäapu muiden tapojen oheen, kun käytät sitä oikein eli et riko kenenkään tekijänoikeuksia.
Valokuvaa inspiraationlähteesi
Ei tarvitse olla ammattilaisvalokuvaaja oman inspiraatio- ja mallikuvapankin kerryttämiseen. Tämä on helpoin ja nopein tapa, koska sinun ei välttämättä tarvitse varata tälle vaihtoehdolle edes erikseen aikaa. Vaikka järkkäri ei olisikaan mukana, niin yleensä kuitenkin puhelin on. Aina kun huomaan luonnossa jotain kiinnostavaa, otan siitä kuvan. Olipa kyseessä auringonlaskun pilvien reunoille luomat upeina hehkuvat punaisen sävyt tai jotain niinkin arkista kuin sinnikkäästi asfaltin raosta puskeva voikukka. Ota tavaksi napata kuva aina kun näet luonnossa jotain sellaista, joka herättää mielenkiintosi.
Kuvaa sekä yksityiskohtia kuten kukkien terälehtiä, että isompia kokonaisuuksia kuten maisemia. Huomioi sävyjä, kuinka valo vaikuttaa siihen, miten silmä näkee värit ja miten sävyt tummuvat, muuttuvat ja lopulta katoavat varjoihin. Voit kuvata myös liikettä, kuten pulppuavia puroja ja leirinuotioita. Vähitellen silmäsi harjaantuvat huomaamaan mielenkiintoisia yksityiskohtia enemmän ja enemmän vaikka kulkisit samaa reittiä joka päivä. Olen kolunnut omaa lähimetsääni ristiin rastiin jo useamman vuoden ja silti löydän sieltä aina jotain uutta! Eihän se pysykään muuttumattomana, vaan elää vuosien saatossa ja muuttuu tietenkin myös vuorokauden ja vuodenaikojen sekä säätilojen mukaan aivan erilaiseksi. Tällä tavalla kerrytät vähitellen ikiomaa ja yksityistä inspiraation lähdettä, jonka äärelle voit aina palata, kun tarvitset sitä.
Vinkki! Poista ns. turhat otokset melko pian, koska laatu korvaa määrän tässä asiassa. Aika ajoin kannattaa myös tallentaa kuvat samaan paikkaan ja lajitella ne aiheittain. Täten sinun on jatkossa paljon helpompi löytää tarvitsemasi kuvat. 🙂 Lopuksi vielä, muista turvallisuus! Keskittyessä kuvaamaan, unohtaa helposti ympäristönsä. Allekirjoittaneelle on kuvatessa käynyt yksi jos toinenkin läheltä piti -tilanne kun ajan- ja paikantaju on kadonnut jonnekin metsän siimekseen…
Poimi aarteet talteen
Metsästä löytyy poimittavaa silloinkin, kun ei ole marjastus- tai sienestyskausi meneillään. Minulla on oma kätkö (no ok kätköjä…), jonne olen kerännyt maahan tippuneita käpyjä ja käppyräisiä oksia, erikoisia kiviä ja kirjojen väliin kuivattuja kasveja. Puoliso ei aina ehkä ymmärrä, miksi takkini taskuista saattaa toisinaan löytyä sinne unohtuneita sieviä pieniä lepän käpyjä, tammenterhoja tai pala kaarnaa. Tai sitä mihin ihmeeseen tarvitsen vielä yhden käppyräisen männynoksan lisää tai näytteen pajunkuoresta, kun sen punainen väri on aiheuttanut minussa kiinnostusta. 😂
Mutta niille on tarkoituksensa. Sen lisäksi, että hyödynnän osaa aarteista DIY-projekteissa ja kodin koristuksessa, hyödynnän niitä silloin, kun kaipaan maalauksiin yksityiskohtaisia malleja. Omasta aarrekätköstä saa aitoja malleja maalauksiinsa silloinkin, kun luonto talvisin on unessa. Muista kuitenkin aina aarteita keräillessä kunnioittaa luontoa ja kerrata, mitä jokaisenoikeuksiin kuuluu. Kattavan tietopaketin jokaisenoikeuksista löydät esimerkiksi täältä: https://www.luontoon.fi/jokaisenoikeudet. Ennen kuin poimit mitään elävää, ota selvää lajista, jottet vahingossa tietämättäsi poimi rauhoitettuja lajeja tai pitäydy vain kasveissa, jotka varmasti tunnet. Nykyään kasvilajien tunnistamiseen on olemassa siihen tarkoitettuja sovelluksia tai voit vaikka kokeilla hyödyntää Googlen visuaalista hakua tähän tarkoitukseen. Paras tapa on kuitenkin kerätä kaikkea sellaista, jonka luonto on itse luovuttanut poimittavaksi, kuten pudonneita lehtiä ja katkenneita oksia.
Vinkki! Omat pienet aarteet voi ihan hyvin pitää esillä, kun ne tallettaa kauniisti esimerkiksi lasipurkkiin! Siten ne ovat tarvittaessa myös helposti saatavilla. 🙂
Mene luontoon piirtämään
Entä jos pakkaisitkin luonnoskirjan ja kynät reppuun ja lähtisit luontoon taiteilemaan? Tätä tulee itsellä nykyään tehtyä ihan liian harvoin, koska on vaan niin paljon helpompaa ja nopeampaa ottaa kuvia ja piirtää rauhassa myöhemmin. Elävistä malleista piirtäminen on kuitenkin aivan erilaista kuin valokuvista piirtäminen. Kasvit toki pysyvät melko paikallaan, joten ne ovat siinä mielessä helppoja malleja, mutta luonnossa voi päästä piirtämään myös vaikkapa lintuja ja perhosia, jolloin sinulla ei ehkä ole kuin pieni hetki aikaa piirtää mallisi.
Malleille, joita ei tahdo saada pysymään paikallaan, voi kokeilla croquis-piirtämistä. Croquis on luonnosmaista lyhyessä ja rajatussa ajassa, (esimerkiksi viidessä tai kymmenessä minuutissa) tehtävää piirtämistä. Sen lisäksi, että croquis-piirtäminen vähitellen harjaannuttaa havainnointikykyäsi nopeammaksi ja tarkemmaksi, se soveltuu erinomaisesti piirtäjille, joilla on tapana liiaksikin keskittyä yksityiskohtiin (kuten itselleni). Croquis-piirtämisessä keskitytään nimenomaan malliin, ei piirustukseen tai lopputulokseen. Tarkoituksena on saada nopeasti tallennettua mallille olennaisin ja luonteenomaisin, keskittyä liikkeen tuntuun ja suuriin linjoihin. Piirtämiselle määritelty rajattu aika helpottaa keskittymään tähän. Myös käden liike vapautuu rennompaan ja laajempaan rataan.
Luonnossa piirtämiselle kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta pystyt kiireettömästi nauttimaan luonnostelusta. Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä kotipihaa tai lähipuistoa pidemmällä, koska kun alat katsella ympäristöäsi uteliaisuudella, alat huomaamaan pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita käyttää malleina. Älä suorita, vaan katsele ja tutki rauhassa, tee rentoja luonnoksia ja kirjoita havainnoistasi muistiinpanoja. Jos haluat, voit ottaa mukaasi myös värikyniä, vesi- tai peitevärit ja kokeilla maalata luonnostesi päälle varjoja, värien vivahteita ja valon siivilöitymistä kasvien lävitse.
Vinkki! Näppärä väline luonnossa maalailuun on säiliösiveltimet, jotka voit täyttää vedellä jo ennen lähtöä!
Lopuksi
Viimeinen, mutta ehkä tärkein vinkkini sinulle on, että joskus paras tapa löytää inspiraatio, on ihan vaan oleskella luonnossa, tekemättä yhtään mitään. Sanotaan, että luonto korjaa ja mielestäni tämä pätee myös ihmisiin. Luonnossa oleskelu rauhoittaa levottoman mielen ja lievittää stressiä. Paras maaperä luovuuden kukoistamiselle onkin rentoutunut mieli!
Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle iloa ja hyötyä oman idea- ja inspiraatiopankin kerryttämiseen! 🙂
Hei, kiva blogi 🫠
Kiitos! 🙂