Happamia sanoi kettu

Kuvitelmissa unelmat tavoitettavissa ihan kuin marjat, jotka roikkuvat oksilla pihlajan. “Pian päättyy kaipaus”, miettii kurkotellen, “ja täyttää suuni makeus marjojen oranssien.” Vaan vaikka kuinka tavoitteli, oksille puun kurkotteli, muuta ei saanutkaan kuin linnut vuokseen nauramaan. Paikalta poistui häpeillen, pettynyt, mielessään kiroten, miten naurunalaiseksi tavoitteensa hänet altisti. Siksi “Happamia”, väitti katkerana, kun haaveensa joutui sen hautaamaan, jota pihlaja keinutti oksillaan.

Tarina ketusta ja pihlajanmarjoista perustuu kreikkalaiseen Aisopoksen faabeleihin eli eläinsatuihin. Näissä saduissa puhujina toimivat yleensä eläimet, jotka edustavat erilaisia stereotyyppisiä ihmisluonteita ja tarinoilla on moraalinen opetus.