Tänään on mun syntymäpäivä! 🥳
Mikä olisikaan ollut parempi synttärilahja kuin se, että sain eilen lopultakin verkkokaupan auki! Miten kuvan torakat sitten liittyy asiaan? No, sain joitakin vuosia sitten sellaisen oivalluksen, että torakka on mun toteemieläin. 😂 Siis, jos mulla olisi sellainen. Innostuin tapani mukaan tästä suuresta oivalluksestani niin paljon, että tein silloin kuvan piirroksen ja myöhemmin suunnittelin itselleni torakka tatuoinnin. Torakat on nimittäin aivan liian aliarvostettuja kavereita. Torakat on todellisia selviytyjiä, jotka sopeutuu ihan uskomattomiin olosuhteisiin ja niiden hengiltä saaminen ei ole ihan helppo juttu. 😅
Niin siis mitä yhteistä mulla sitten on torakoitten kanssa? Siis muutakin kuin edellä mainittu ja se, että tykkään lymyillä hämärissä nurkissa ja että, ihmiset saattaa välillä kavahtaa minut kohdatessaan, koska toisinaan unohdan siistiä hullun kissanaisen lookkini ihmisten ilmoille pimeästä pesäkolosta ryömittyäni?
Se yhdistävä tekijä on sinnikkyys. (Toki oma sinnikkyyteni tuskin on mitään torakoitten sitkeyteen verrattuna.) Joskus voi olla todella vaikeaa tunnistaa omia vahvuuksiaan, tai ainakin itselläni on näin. Sinnikkyys on kuitenkin sellainen piirre, jonka itsessäni tunnistan ja jota osaan itsessäni arvostaa. Sitä piirrettä nimittäin on yrittäjyydenkin osalta tarvittu ja tullaan jatkossakin tarvitsemaan.
Nimittäin aikataulut on pettänyt, verkkokaupan kanssa oli enemmän kuin tarpeeksi mielenterveyden tilaa koetelleita teknisiä haasteita, uuden opeteltavaa hyvin lyhyen ajan sisään on ihan valtava määrä (en edelleenkään ymmärrä puoliakaan kaikista yrityksen asioista mitä minun varmaan kuuluisi ymmärtää), tehtävälistat ei lyhene, päinvastoin, ne vaan kasvaa pituuttaan ja niin, jälleenmyynti, jonka varaan olin toiveet kesän myynnin suhteen laskenut, ei sitten yllättäen minusta riippumattomista syistä toteudukaan. Joten, ymmärrät varmaan, miksi koen, että sinnikkyyttäni koetellaan. 😂 Tässä kohtaa tekstiä kaikki vuosia yrittäjänä toimineet nauraisivat partaansa, koska en todellisuudessa tiedä koettelemuksista vielä yhtikäs mitään.
Tämän kirjoituksen pointtina ei ollut surkutella omia vastoinkäymisiä, päin vastoin. Ilman koettelemuksia ja kaatumisia, ei oppisi koskaan mitään. Varsinkaan tällainen “kantapään kautta” -oppija, jonka tarvitsee toistaa samaa virhettä useampaan otteeseen, ennen kuin muistaa jatkossa tehdä asian eri tavalla. Koko sana “yrittäjä” oikeastaan kertoo kaiken. Minähän tässä yritän. Sinnikkäästi. Tämä on yritykseni, ei suoriutumiseni, vaan yritykseni. Tärkein oppi minkä oma äitini on minulle koskaan antanut (ja pitäisi varmaan kertoa tämä myös äidille, tai ehkä pakotan äidin käymään lukemassa tämän tekstin), on tämä yksinkertainen toteamus: “Asioilla on tapana järjestyä”. Niin, asioilla on tapana järjestyä. Asiat ei välttämättä aina järjesty sillä tavoin kuin olemme mielessämme niiden kuvitellut järjestyvän, mutta järjestyvät ne kuitenkin joskus ja jotenkin. Jälkikäteen katsottuna, yleensä ymmärrämme miksi. Joten kiitos äiti tuosta suuresta viisaudesta, jonka minulle jaoit. Tuo yksinkertainen sanonta, on tänäkin keväänä auttanut minua enemmän, kuin varmaan alunperin sillä minua lohduttaessasi tarkoititkaan.
Älä siis luovuta, vaikka (joku koittaisi myrkyttää sut tai) ovet ja ikkunat vedettäis just sun nenän edestä kiinni, vaan ole niin kuin torakka ja jatka sinnikkäästi eteenpäin! Sillä aina löytyy joku torakan mentävä aukko jostakin ja pääset entistä viisaampana eteenpäin, koska asioilla on tapana järjestyä!
Aurinkoista kevätpäivää! 🙂