Mitä tehdä, kun kokee työelämässä olevansa vähän liiankin herkkä, luova ja taiteellinen, mutta taiteilijaksi kokee kuitenkin olevansa liian tylsä ja tavallinen? Entä jos on tunne, ettei muutenkaan oikein sovi mihinkään valmiiseen muottiin tai lokeroon, vaan rönsyilee kaikkine ominaisuuksineen laatikon reunojen ulkopuolelle? Jos on sellainen olo, että on kertynyt jos jonkinmoista osaamista, mutta ei löydä itselleen sellaista paikkaa, missä niitä voisi parhaiten hyödyntää saatika miten niitä voisi hyödyntää oman arvomaailman lähtökohdista käsin?
No mulla oli sellainen olo ja koin, ettei työelämällä ole tarjota vaihtoehtoa, joka loisi sellaiset puitteet jossa a.) pärjäisin omien haasteitteni kanssa ja b.) kokisin, että omat vahvuudet pääsisi oikeuksiinsa. Lopulta ja monen mutkan kautta, päätin luoda sellaisen itse ja tässä sitä ollaan yrittäjänä, ihan uuden asian ja alun edessä.
Mitenkään nopeaa tämä toiminta ei ollut. Pureskelin yrittäjyyttä omassa päässäni useiden vuosien ajan, ennen kuin kyllästyin asian märehtimiseen ja päätin alkaa oikeasti tehdä asialle jotakin. Niimpä viimeisen puolen vuoden ajan, olen vääntänyt itselleni rautalangasta millaista yritystä ja millaista yrittäjää tässä ollaan kehittämässä. Tästä prosessista jalostui Iridium Art – pieni kuopiolainen taide- ja designyritys.
Tahdoin yhdistää minulle kertyneen ammatillisen osaamisen ja kuvataiteen keskenään, höystää sitä omalla persoonalla ja niillä asioilla, jotka ovat minulle tärkeitä. Niimpä päätin luonnosta inspiroituneen ja symboliikkaa hyödyntävän kuvataiteen tekemisen lisäksi toteuttaa niiden pohjalta syntyviä ympäristöystävällisiä tuotteita. Tahdoin tuotteistamalla tuoda taiteen osaksi arkea ja tehdä taiteen ostamisesta helpompaa ja kaikille mahdollista. Koska elämä voi joskus tuntua raskaalta ja arki harmaalta, otin missiokseni tehdä arjesta ja elämästä hippusellisen verran kauniimpaa ja taianomaisempaa.
Yrittäjyys on hyppy tuntemattomaan. Kaikista hyvistä suunnitelmista riippumatta, se on kuitenkin jollain tapaa kontrollista irtipäästämistä ja keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Samaan aikaan se on innostumista siitä, että pääsee kokeilemaan jotain sellaista, mistä joskus ei osannut edes haaveilla. Ja mikä hienointa, vaikka samaan aikaan pelottavaakin, että kaikki valinnat tekee omaa sisäistä kompassiaan kuunnellen. Tästä alkaakin ihan uusi luku elämässä – seikkailu, jolle toivotan sinutkin tervetulleeksi mukaan!