Sisäinen taistelu

Levottomuus mielesi, kuin side silmillä sielusi, horjuttaa tasapainosi ja auki repii haavasi. Ulospäin niin tyyni, ei kukaan sitä nää, kuinka lakkaamatta sisälläsi myrskyää. Ihminen – rikkinäinen, toive rauhan säilyy haaveena. Matkustaja mukana jo sinuksi on kasvaneena. Ainoastaan antautumalla ja kipusi pahimman kohtaamalla, sä kesyttää voisit petosi – kaksipäisen käärmeesi. Vaan kun kaiken käytät voimasi sen maailmalta piilottaaksesi, niin olet sotaan, tuomittuna loputtomaan, yksin ja iäksi, taisteluun kanssa itsesi.